Kasvattien hauskimmat puolet

Kasvattien hauskimmat puolet

Mehän kasvatetaan piinkovia huippusukuisia kilpahevosia, joka pitäisi olla fakta mikä ei paljon naurata. 😀

Mutta eikö elämä ole muutenkin riittävän vakavaa? Joten voin kertoa teille tarkoin varjellun salaisuuden. Kasvatus on itseasiassa aika hauskaa puuhaa, kasvatit sitten aaseja tai maailman parhaita puoliverihevosia! Positiivinen suhtautuminen ja kasvatus ovat molemmat lempiaiheitani, joihin varmasti palaan vielä useasti. Mutta nyt ajattelin listata asioita, mitkä meitä meidän kasvateissa suorastaan naurattaa:

Del-Phacelia, ”Ellu”, ”Queen Elisabeth”
Ellu on opettanut ihan jokaiselle varsalle ilmakuovinnan, mikä on siis kuopimista ilman kuovintaa (vähän kuin ilmakitaran soitto on kitaran soittoa ilman kitaraa). Ilmakuovinnassa nostetaan toinen jalka ylös esimerkiksi ruokinta-aikaan. Heilutetaan jalkaa kuten oikeassa kuovinnassa, mutta ei osuta oveen tai seinään, eikä lattiaan. 😀

Del-Cassio, ”Cassio”
Jos Cassiolta kysyttäisiin, ei siinä olisi mitään naurettavaa. Cassio on aina meinaan ollut varsin vakava poika. Sen turpa menee rullalle, mikäli esim. tarhakaverit Allu ja Cassu kirmailevat liian vitsikkäästi. Pjyh, se nyrpistää nokkaansa. 😀

Del-Usti Boy, ”Usti”
Ustista tulee meidän varmaankin valovoimaisin koomikko, sillä on kaikki edellytykset siihen. Se ei ota montaakaan asiaa elämässään kovin vakavasti ja jaksaa leikkiä mm. catch me if you can, sinäootminäoon, puren sua kintereestä, maailman nopein varsa, rodeokaruselli, korkein ilmahyppy ja momia muita leikkejä päivän mittaan. 😀

Del-Diamant, ”Didi”
Vastakohdathan täydentävät toisiaan, ja niinpä meillä on vuosimallia 2014 Didi ja Usti. Siinä missä Usti on vähän liiankin huumorintajuinen veitikka, jolla on raggari tukka, eikä muutenkaan juuri nyt vaikuta kedon kauneimmalta kukkaselta; on Didi taas ehkä maailman komein pikkuvarsa, kiiltävä turkki, kaareva lihaksikas kaula ja erinomainen käytös. Siinä on samaa elämän vakavuutta kuin enollaan Cassiolla. Se on semmoinen kaunis pikku nörtti, varsinainen supersuorittaja. Artikkelikuvassa poseeraa viime kesänä parin kuukauden ikäinen Didi mamin kanssa, sillehän kaikki käy. 😀

Del-Calazo, ”Cassu”
Cassu on niin hassu, että on vaikea päättää mikä siinä on hauskinta. Sillä on oma leikki Elvis russelin kanssa ruokinta-aikaan. Leikissä se heiluttelee päätä (mikä on Elviksen mielestä kiellettyä) ja Elvis taklailee siitä hyvästä sen karsinan ovea. Pettymys on molemmin puolinen, mikäli ruokinnan aikaan jompi kumpi ei ole paikalla! 😀

Del-Calazia, ”Typy”
Typyhän on varsinainen lady. Se on 1-vuotiaana voittanut Kasvattajapäivät, mutta kuten hienojen ladyjen kuuluukin, menestys ei ole noussut sille päähän. Typyn emää Elluahan välillä kutsutaan sen tärkeyden ja aristokraattisen luonteen takia Queen Elisabethiksi, joten ei ole mikään ihme, että tytär käyttäytyy todella aatelisen ladylike. Vaikka sen katse onkin hieman etäinen ja kosketus aina hipaiseva, on meidän ladylla pari pikku puutetta hovietiketissä. Ensinnäkin se kasvattaa talvisin aivan mielettömän karvan, erityisesti leuan alle kunnon parran. Ja toisekseen aina nukkuessaan se kuorsaa niin, että se kuuluu pihalle saakka! 😀

Del-Leo, ”Leo”, ”Pikku Leo”
Pikku Leo vaikutti aika maalaisjätkältä jo syntyessään, joten jätettiin kaikenlainen nimillä koreilu pois, Leosta tuli ihan vain Leo. Leo on juuri täyttänyt 3-vuotta ja viime kesänä näyttelyissä mitattiin säkäkorkeudeltaan 174cm, siitä Pikku Leo nimitys. Kunnon maalaisjätkänä Leon rosoinen kauneus ei säväyttänyt tuomareita, mutta onneksi kasvattajilla on kivat ruusunpunaiset linssit silmälaseissa! 😀

Del-Casto, ”Casto”
Castossa on tällä hetkellä huvittavinta se, että se on ehkä maailman kaikkeuden lihavin 4-vuotias. Se on saavuttanut pyöreät muotonsa, vaikka se asustaa pihatossa, eikä sen väkirehuannostukset ole suuren suuret. Kuitenkin se on todella kuuma ja energinen liikuttaa, joten tänä talvena sitä on kutsuttu myös lentäväksi lihapullaksi. Toivotaan, että tämä energinen liikutus saa liikakilotkin sulamaan! 😀

Celtas Quelia, ”Nuppu”
Nuppuhan ei ole meidän oma kasvatti, mutta se on tilausvarsa ja muutti meille jo 5viikon ikäisenä sen emän kuoltua, joten se on vähän niinkuin meidän ottovarsa. Nupussa hauskaa on sen uneliaisuus, se näyttää siltä, että nukahtaa pystyyn hetkellä millä hyvänsä ja suorastaan laahautuu riimun narussa tarhaan ja takaisin. Sen silmät on aina puoltangossa ja isot korvat lörpöttävät rennosti sivuille. Sillä on kuitenkin selkeä OFF ja ON tila ja OFF tilassa se kerää voimia ON tilaan. ON tila on nähtävissä esimerkiksi liinan päässä, missä se voi vetää pukitavaa kiitolaukkaa vaikka 45minuuttia… Silloin ei korvat lerpu tai et ainakaan kerkeä huomaamaan sitä. 😀

t. Minna

 

Cassio ja Minnan kootut selitykset

Cassio ja Minnan kootut selitykset

Del-Cassiohan on meidän vanhin kilpaileva kasvatti. Vanhin kasvatti on Cassion emä Del-Phacelia (Ellu), mutta Elluhan jäi jalostustammaksi ja kantaa nyt 12-vuotiaana jo seitsemättä varsaa! Cassio itse menestyi kivasti aikoinaan Kasvattajapäivillä, saaden 38p ja 39pistettä. Se voitti Kyvyt Esiin estefinaalin 2-vuotiaana ja hyväksyttiin esitarkastuksessa oripäivillä 3-vuotiaana. 4-vuotiaana nuorena oripoikana se lähetettiin Saksaan ja se kilpaili siellä Chris Frazerin kanssa. Ennen syksyn Laatuarvostelua haettiin Cassio kotia, mutta valitettavasti sille tuli nivustyrä syksyllä juuri ennen Lattareita. Se kiidätettiin Hyvinkään Hevossairaalaan ja leikkauksessa jouduttiin poistamaan 40cm ohutsuolta. Seuraavana päivänä eläinlääkäri epäili Cassion olevan kipeä, koska se oli niin pirteä! Meidän taistelija!

Toivuttuaan leikkauksesta, se ruunattiin (siltä ei saatu molempia palleja nivustyrä leikkauksessa pois, koska leikkaus olisi kestänyt liian kauan). Sitten tuli ruunauskomplikaatioita, joiden takia sairasloma venähti vielä pidemmäksi. Päätimme antaa Cassion kunnolla toipua, eikä se 5-vuotias kaudella kisannut mitään. 6-vuotiaana se aloitti metrin luokasta ja jo kolmannessa kisassaan hyppäsi Nuorten hevosten 120-luokan puhtaasti. Alla video siitä radasta.

Hienosti alkanut 6-vuotias kausi kuitenkin loppui nopeasti. Cassio venäytti selkänsä nurmitreeneissä ja pelästyin sitä niin, että jätin loppukauden kisat väliin. Viime vuonna Cassio oli 7-vuotias ja oli ainut minun vakavasti otettava kisahevonen. Koska Cassiota ei todennäköisesti myydä, niin paineita kilpailemiseen ei ollut. Meillä oli valtavasti töitä ja rahan menoa kodin ja tammatallin remontin, pihatöiden sekä uuden yrityksemme Hevostiimin takia. Lisäksi syntyi kaksi varsaa kesällä ja treenaaminen oli liian katkonaista. Ajattelin etten halua viedä Cassiota puolikuntoisena ja huonosti treenattuna radoille, vaan haluan rakentaa sille paremman peruskunnon ja näin toivon mukaan vältytään uusilta loukkaantumisilta. On kuitenkin todella hankalaa motivoida itseänsä kunnolliseen treeniin jos ei käy kisoissa, joten en kyllä nyt pääse kuitenkaan ylpeilemään Cassion huippukunnolla…

Kun katson tuota videota potkin itseäni nilkkaan. Hevonen on niin hieno ja rakastaa kilpailemista. Nyt remppa on valmis, nettisivut ovat valmiit, Hevostiimi hommat paremmin hanskassa, tallityöntekijä hakusessa. Olen tehnyt hullunlailla tekemättömiä töitä alta pois ja tästä eteenpäin keskityn Del-hevosten treeniin ja radoille vientiin tänä kautena! Joku lottovoitto varmaan tarvitaan niiden kilpailuttamiseen, mutta sitä en murehdi nyt. Tänä vuonna kilpaillaan. Piste.

 

t.Minna

Pin It on Pinterest